Huih!
EI olekkaan enää kuin pari hassua kuukautta odotettavana ja saa oman pennelin syliin. Sitten saahaan tähänkin taloon eloa, ja tietysti seuraa minulle että miehelle. Ei oo niin pirun tylsää enää.
Toivotaan että sieltä syntyy meille sopiva terhakka urospoika, sellanen tuhohamsteri. Olisi ruettava miettimään jo myös sähköjohtojen piilotusta, ja tavaroiden uudelleen järjestelyä, jotte tuhomaisteri ei saa tärkeitä tavaroita ja laskuja suuhunsa :D
Mukavaa saada kuulumisia kasvattajalta, jotta millasessa tilanteessa mennään :) Jännittää jo. Millään ei meinää pysyä pöksyissään, mutta jos nyörittää nei oikein tiukalle niin luulis pysyvän vielä hetken jalassa :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti