Hetki on aikaa siitä kun edellinen postaus tuli, jossa kerroin Padan jatkaneen elämänsä matkaa enkelin siivin.
Suru on yhä hetkittäin mukana elämässä vahvana, mutta suurimmaksi osaksi alkaa jo helpottaa. Myöskään toisten ihmisten näkeminen taluttamassa koiraa ei tuo enää kyyneliä silmiin.
Yksin olo on tietysti vieläkin omituista ja sydän halaaa koiraa mukaan elämän kuvioihin. Niin kovasti toivon sitä kumppania rinnalle, että olen päättänyt nyt tähdätä koira kuvioita kevääseen, jolloin pentueita alkaa taas syntyä :)
Rotuna olen ajatellut Belgianpaimenkoiraa, jota olen pitkään myös halajanut, mutta en ole voinut ottaa sillä Pata herra oli vielä sen verran nuori ja sen kanssa oli vielä siksi paljon tekemistä. Mutta ehkä nyt sitten voisin Belggaria harkita, vähän olen niitä Tällä suunnalla nähnyt, oikeastaan vain 2 kpl ja nekin ystävieni koiria. Ja mitä heidän koirien kanssa olen ollut tuntuu rotu olevan lähellä minua. Tietenkään en ole unohtanut kokonaan saksanpaimenkoiraa sillä saksanpaimenkoira on se minun rakkausrotuni Belgianpaimenkoiran ohella.
Saa siis nähdä mitä kevät tuo tullessaan :)
Jos jollakulla on jotain hyviä Belgianpaimenkoiran kasvattajia mielessä laittakaapas niitä kommentteina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti